Oppilaiden osallisuus osana monialaista oppimista
On monta tapaa ymmärtää oppilaiden osallisuus. Osallisuus ymmärretään usein aktiivisuutena: oppilaat voivat esimerkiksi liikkua tai puhua enemmän, kun opetuksessa käytetään toiminnallisia menetelmiä tai ryhmätyötä. Globaalikasvatuksen näkökulmasta tämä näkemys osallisuudesta on kuitenkin liian kapea.
Tässä oppaassa osallisuus nähdään myös oppilaiden toimijuuden kehittämisenä koulussa ja yhteiskunnassa. Kyse on valmiuksista omien mielipiteiden ilmaisuun ja vaikuttamiseen. Toimijuuteen kuuluu myös tiedon ja yleisesti hyväksyttyjen toimintatapojen kyseenalaistamista ja uudistamista.
Ajatus toimijuudesta tuo osallisuuteen yhteiskunnallisen ulottuvuuden. Parhaimmillaan koulun tulisi olla demokraattinen yhteisö, jossa oppilaat saavat vaikuttaa arkeen ja toimintatapoihin, harjoitella demokraattista osallistumista ja vaikuttamista sekä kestävien valintojen tekemistä. Toisaalta oppilaiden toimijuus ei rajoitu vain koulun seinien sisäpuolelle, vaan koulunkäynnin tulee kehittää heidän toimijuuttaan kansalaisina.
Oppilaiden kokemus opetuksen ja oppimisen merkityksellisyydestä on keskeinen haaste nykykoululle
Oppaassa oppilaiden osallisuutta pyritään lisäämään esimerkiksi tehtävillä, jotka luovat ja tuovat näkyviin yhtymäkohtia oppilaiden elämän ja käsiteltävien teemojen välille.
Opetuksen tulee luoda edellytyksiä oppilaiden omakohtaiselle sitoutumiselle. Omakohtaisesti sitoutunut oppija ymmärtää ja kokee oppisisältöjen liittyvän omiin tarpeisiinsa ja tavoitteisiinsa. Opiskelu on tällöin oppijan tavoitteiden suuntaista ja hänellä on halu oppia lisää opiskeltavasta asiasta.
Omakohtainen sitoutuminen voi ilmetä esimerkiksi ihmetyksenä tai omina kysymyksinä, joihin oppilas haluaa löytää vastauksen opiskelun avulla. Omakohtaista sitoutumista voivat synnyttää ristiriidan kokemukset tai oppilaan kohtaamat asiat, joita hän ei kykene selittämään. Omakohtainen sitoutuminen ei myöskään ole vain asioiden ymmärtämistä ja ulkopuolista tarkastelua, vaan siihen liittyy usein osallistuminen asioihin tarttumalla ja niihin vaikuttamalla. Omakohtaisuus tulee myös huomioida käsiteltävien ilmiöiden valinnassa.
Oppilaiden vastarinta on osa toimijuuden harjoittelua
Myös oppilaiden vastarinta ja opettajan toiminnan kyseenalaistaminen voidaan nähdä toimijuuden ilmaisuina. Näiden toimijuuden ilmaisujen tulkitseminen vain huonoksi käytökseksi saattaa osaltaan johtaa oppilaiden vieraantumiseen koulusta tai leimaantumiseen sosiaalisesti. Vastakkainasettelun sijaan neuvotteleva suhtautuminen oppilaiden toimijuuden hankaliin puoliin voi edistää heidän kasvuaan vastuullisiksi ja toisia huomioonottaviksi.
Jotta oppilaista voi kasvaa vallitsevia ajattelutapoja kyseenalaistavia ja uutta luovia kansalaisia, heille täytyy antaa tähän mahdollisuus jo kouluaikana. Oppilaiden ohjaaminen sisäistämään opettajien asettamia tavoitteita tarkoittaa samalla heidän oman toimijuutensa kesyttämistä.
Kriittistä ajattelua ei kuitenkaan opita vain sillä, että on lupa kritisoida. Opas tarjoaa kestävän kehityksen teemojen tutkimiseen välineitä ja menetelmiä, joiden avulla oppilaiden toimijuus voi kehittyä. Kritiikin keinot auttavat näkemään itsestään selvät ja näkymättömät arjen käytännöt, sosiaalisen maailman ilmiöt pysyvien faktojen sijaan historiallisen kehityksen tuloksena ja muutettavissa olevina seikkoina.
Tiedonalan käsitteet, ajattelutavat ja menetelmät voivat auttaa oppilaita jäsentämään teemoja esimerkiksi syy-seuraus-suhteita esittelevien ajatuskarttojen avulla. Opas kannustaa tutkimaan valikoituja teemoja konkreettisesti ja menemällä teeman synnyttämien kysymysten luo, esimerkiksi tapaamalla henkilö, joka on demokraattisen vaikuttamisen, vastuullisen kuluttamisen tai ilmastoaktivismin toimija tai asiantuntija.
Teemapäiväopas tuo näitä henkilöitä myös videoiden ja muiden sisältöjen kautta osaksi koulun arkea ja lähemmäs oppilaan todellisuutta.
Oppilaita osallistavan toimintakulttuurin synnyttäminen kouluun ei synny hetkessä
Jos oppilaat eivät ole tottuneet ottamaan vastuuta oppimisestaan, vastuuta voidaan siirtää heille vähitellen. Opasta käyttävät opettajat voivat käyttää omaa harkintaansa siitä, minkä verran omatoimisuutta ja toimijuutta he kokevat voivansa vaatia oppilailtaan.
Aluksi oppilaat tarvitsevat enemmän sääntöjä ja ohjeistuksia, mutta luottamuksen ja taitojen lisääntyessä oppilaiden vastuuta voidaan lisätä. Oppaan harjoituksia ja ohjeistuksia on tarkoitus käyttää valikoiden ja vapaasti yhdistellen. Opettajat ja oppilaat voivat koota teemaosiosta ja niiden osista omanlaisensa kestävän tulevaisuuden oppimiskokonaisuuden.
Moninäkökulmaisuus
Usein asetetaan vastakkain opettaja- ja oppilaslähtöiset työtavat. Kriitikot esittävät perinteisen opettajalähtöisen opetuksen puuduttavana tiedon kaatamisena passiivisten oppilaiden päähän. Vastaavasti oppilaslähtöisyys voidaan nähdä puuhasteluna, jossa oppilaat jätetään arkikäsitystensä varaan ilman kunnollista opetuksen tietoperustaa. Tällainen vastakkainasettelu on hedelmätön lähtökohta opetukselle.
Oppilaiden näkökulman ja osallisuuden korostaminen ei tarkoita oppiaineiden ja niiden käsitteiden ja ajattelutapojen merkityksen väheksymistä. Päinvastoin oppiaineiden käsitteet ja ajattelutavat ovat tärkeitä välineitä sekä ongelman määrittämisessä että sen ratkaisussa.
Ilmiölähtöinen eli monialainen opetus eroaa kuitenkin oppiainejakoisesta opetuksesta ja myös oppiainelähtöisestä opetuksen eheyttämisestä siten, että oppimiskokonaisuuden rakenne ei nouse suoraan oppiaineen sisältötavoitteista. Sen sijaan keskiössä on valitun oppilaita koskettavan ja yhteiskunnallisesti merkittävän teeman käsittely.
Monialainen opetus ei kuitenkaan välttämättä korvaa oppiainejakoista opetusta, vaan nämä molemmat opetuksen järjestämisen tavat voivat elää rinnakkain koulun arjessa. Monialaisessa opetuksessa näkökulmien rikkaus kannustaa oppilaita kriittiseen ajatteluun. Kun asiantuntijatietoa tarjoaa useampi kuin yksi asiantuntija, jotka voivat olla keskenään erimielisiä, tämä kannustaa oppilaita omaan ajatteluun ja oman kannan muodostamiseen.
Oppiaineiden asiantuntijoiden lisäksi opas rohkaisee antamaan äänen kansalaisjärjestöissä työntekijöinä ja vapaaehtoisina toimiville henkilöille. Kannustamme myös ottamaan yhteyttä asiantuntijoihin. Koulun henkilökunnasta löytyy eri alojen asiantuntijoita, mutta näiden lisäksi voidaan hyödyntää esimerkiksi järjestöjen asiantuntemusta. Opas sisältää ehdotuksia oppimateriaaleista ja asiantuntijatahoista, joihin voi ottaa yhteyttä.
Antti Rajala
Antti Rajala, FT, toimii tutkijatohtorina kasvatustieteiden tiedekunnassa, Helsingin yliopistossa. Hän tutkii globaalikasvatusta sekä oppimista, toimijuutta ja oppilaiden aktivismia. Tällä hetkellä hän työskentelee Suomen Akatemian tutkimushankkeessa Myötätuntokulttuurien rakentuminen varhaiskasvatuksessa (2016-2020). Rajala on Suomen globaalikasvatus-tutkimusverkoston koordinaattori ja perustajajäsen.